Voisiko olla totta? Niin ne vähän lupailevat, säätiedotukset.
Tämä kesä on kyllä ollut pohjanoteeraus sään suhteen.
Kaikki kesähommat on tekemättä.
Yli puolet matoista pesemättä, pieniä maalaushommiakin olisi ollut,
kukkapenkeissä ei ole voinut kontata, eikä retkiä tehdä.
No yksi retki tehtiin, Oulun torille, syötiin jäätelöt ja katseltiin näkymiä.
Tori onkin laitettu osin tosi nätiksi. Aitat kunnostettu ja laitettu.
Mutta sade yllätti silläkin retkellä ja pakenimme kauppahallin munkille suojaan.
Pihalle ei tahdo ehtiä sadekuurojen lyhykäisissä väleissä, mutta olihan sitä viikko sitten, yksi aurinkoisempikin päivä. Jotka ovat kylläkin niin harvassa, että ne päivät menevät aina nurmikonleikkuuseen.
Luonnonmukainen kirvantorjuja sai komennon kasvihuoneeseen. Yhteen chiliin oli jo ilmaantunut kirvoja.
Työnsin leppäkerttua kirvoihin, mutta leppis oli ilmeisesti niin hämillään äkkinäisestä paikanvaihdosta, että hipsutteli vain niiden yli. Tarkkailin tilannettta, leppis vain mittaili lehtien kokoja: tuonne pääsee noin pitkälle ja tuonne suuntaan tuon verran, entäs tätä lehteä, joo'o, se on tämän pituinen... Ja joka kerta vain käveli kirvapesueen ylitse?? Oliko leppiksellä maha täynnä, kun ei ruoka kelpaa. Olin kuvitellut näkeväni raakaa teurastusta, hirveää mässäilyä elävällä ruoalla (Alan pelokseni huomata itsessäni uusia puolia).
Jäi kirvojen torjunta minun huolekseni.
Mitä muuta pihalla tapahtuu. Kärhö on kukkansa kukkinut, mutta tupsakkeet ovat myös aika hauskan näköisiä.
Eilen huomasin että Jasmike on alkanut kukkia kaiken sateen keskellä. Jos ilma taas hieman kirkastuisi, saisi siitäkin kuvan.
Pakko vielä vähän hehkuttaa uutta kameraani, on se ihana.
Pieni on kaunista. Mikähän rikkaruohon reppana lienee, mutta en nyppää pois.
Tämä kesä on kyllä ollut pohjanoteeraus sään suhteen.
Kaikki kesähommat on tekemättä.
Yli puolet matoista pesemättä, pieniä maalaushommiakin olisi ollut,
kukkapenkeissä ei ole voinut kontata, eikä retkiä tehdä.
No yksi retki tehtiin, Oulun torille, syötiin jäätelöt ja katseltiin näkymiä.
Tori onkin laitettu osin tosi nätiksi. Aitat kunnostettu ja laitettu.
Mutta sade yllätti silläkin retkellä ja pakenimme kauppahallin munkille suojaan.
Pihalle ei tahdo ehtiä sadekuurojen lyhykäisissä väleissä, mutta olihan sitä viikko sitten, yksi aurinkoisempikin päivä. Jotka ovat kylläkin niin harvassa, että ne päivät menevät aina nurmikonleikkuuseen.
Luonnonmukainen kirvantorjuja sai komennon kasvihuoneeseen. Yhteen chiliin oli jo ilmaantunut kirvoja.
Työnsin leppäkerttua kirvoihin, mutta leppis oli ilmeisesti niin hämillään äkkinäisestä paikanvaihdosta, että hipsutteli vain niiden yli. Tarkkailin tilannettta, leppis vain mittaili lehtien kokoja: tuonne pääsee noin pitkälle ja tuonne suuntaan tuon verran, entäs tätä lehteä, joo'o, se on tämän pituinen... Ja joka kerta vain käveli kirvapesueen ylitse?? Oliko leppiksellä maha täynnä, kun ei ruoka kelpaa. Olin kuvitellut näkeväni raakaa teurastusta, hirveää mässäilyä elävällä ruoalla (Alan pelokseni huomata itsessäni uusia puolia).
Jäi kirvojen torjunta minun huolekseni.
Mitä muuta pihalla tapahtuu. Kärhö on kukkansa kukkinut, mutta tupsakkeet ovat myös aika hauskan näköisiä.
Eilen huomasin että Jasmike on alkanut kukkia kaiken sateen keskellä. Jos ilma taas hieman kirkastuisi, saisi siitäkin kuvan.
Pakko vielä vähän hehkuttaa uutta kameraani, on se ihana.
Pieni on kaunista. Mikähän rikkaruohon reppana lienee, mutta en nyppää pois.
Kommentit