Ja mitä sitä näkeekään kun katsoo ulos, lunta sataa. Isoja valkoisia, pumpulin palasia.

Taustalla näkyy viimekesänä aloitettu pajumajaviritys. Saisikohan sitä jatkettua tänä kesänä.
Sivumennen sanoen, minusta alkaa tuntua että, haluaisin kameran jossa on enemmän pikseleitä. Eivät nämä kolme riitä enää mihinkää.

No, eikö sitä sanota että uusi lumi on vanhan surma. Jospa tämä pyyhkäisee vanhat lopullisesti pois.
Sillä välin voi suunnitella vaikka uutta kasvimaata.
Meillä on vanha kasvimaa tien vieressä, paikassa johon paistaa aurinko erittäin kuumasti, liki koko päivän. Multa on kuivaa hiekkapitoista. Siinä en ole saanut porkkanoitakaan kasvamaan kovan kuivuuden vuoksi ja varmaan hieman laihaksikin mennyt on maa, vaikka olen sitä yrittänyt lannoitella.
Joka vuosi olen kiltisti sinne tunkenut muutaman perunan ja sipulin ja porkkanoita ja stressanut kastelulaitteiden kanssa.  Miksi hakata päätä seinään. Siirretään kasvimaa kosteampaan  paikkaan   ja vanha  maa nurmikentäksi tai  puulehdoksi.  Tadaa. Mies ei ollut järin innostunut?
Uudessa en aio perunaa kasvattaa, teen vain pienen mihin saa porkkanat, erialisia salaatteja, yrtit ym kivaa. Retiisejä ajattelin kokeilla. Herneitä ja krasseja portiksi, mansikatkin ovat siellä. Keittiöpuutarha.
Puutarha netissä on ihanat keskustelut keittiöpuutarhoista ja kuvia. Sieltä aion vinkkejä hakea.

  Kuvassa viime keväinen havukka-ahon ajattelija. Tuossa pöllillä tuumiskeli monta päivää.